Lemmikkimedian video koirastani Fantusta, jossa perustietoa bolognese-rodusta:

[ Videon kannessa oleva koira EI ole bolognese, vaan ilmiesesti havannankoira. Olen valittanut asiasta Lemmikkimedialle, vaan turhaan.]

Maria Luisa Friggin Kennel Radamantinon sivuilla on hyviä kuvia ja seikkaperäiset ohjeet koskien koiran hoitamista. https://radamantino.webflow.io/bolognese/bolognese-cura Englanninkieliset ohjeet italialaisten ohjeiden jäkeen.

1. Koiran fyysisestä terveydestä

Koiran terveydestä huolehtiminen on yksinkertaista. Koiralle annetaan pääsääntöisesti laadukasta ja monipuolista ruokaa sekä huolehditaan sen asianmukaisesta hygieniasta, ulkoilusta ja rokotuksista. Koira viedään eläinlääkäriin, jos on syytä olettaa sen loukkaantuneen tai sairastuneen. Ylenpalttisesta herkuttelusta (esim. kokonainen possunkorva tai liiallinen määrä lohta) aiheutunut akuutti ripuli menee tavallisesti ohi päivässä, eikä edellytä erityisiä hoitotoimenpiteitä.

Bolognese-rotu ei valitettavasti vielä kuulu Suomessa PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairausten vastustusohjelma), mutta sen oma JTO (jalostuksen tavoiteohjelma) on hyväksytty keväällä 2025 ja astuu voimaan tammikuussa 2026. Jalostusohjelma löytyy rotujärjestön, Bolognese ry:n sivustoita täältä: https://www.bolognesery.fi/jalostus/jalostuksen-tavoiteohjelma/

Bolognese on suhteellisen terve rotu, mutta perinnöllisinä sairauksia silläkin on. Näitä ovat mm. erilaiset silmäsairauksia ja nk. patella luksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa). Koirien silmien ja polvien kuntoa kartoitetaan nk. virallisilla silmä- ja polvitarkastuksilla. Virallisen tarkastuksen voi tehdä ainoastaan Kennelliiton valtuuttama eläinlääkäri Kennelliiton lähetteellä. Lääkäreiden yhteystiedot löytyvä Kennelliiton sivuilta. Bolognese ry:n nykyisen ohjelman mukaisesti jalostuksessa käytettäviltä koirilta vaaditaan sekä silmä- että polvitarkastukset. Silmätarkastus saa olla kaikenikäisillä koirilla enintään 12 kk vanha, ja polvitarkastus alle 3-vuotiaalla koiralla enintään vuoden vanha. Koiran katsotaan olevan aikuinen 3 vuoden iässä, ja tästä syystä 3-vuotiaan koiran polvitarkastus on voimassa sen loppuelämän ajan – ellei huonoon tulokseen haeta muutosta.

Vaikka koiraa ei käytettäisi jalostuksessa, olisi tarkastukset hyvä tehdä 3 vuotta täyttäneelle koiralle tilastoja ja rodun yleisen terveyden kartoittamiseksi.

2. Seurakoiran erityispiirteistä

Bolognese on seurakoira. Tämä tarkoittaa sitä, että lajitoveriensa lisäksi koira tarvitsee ihmisten seuraa. Sen paikka siis ei ole apukeittiössä tai muualla perheestä eristettynä. Tosca rakastaa vieraita, erilaisia juhlia ja muita tilaisuuksia, joissa tavataan ihmisiä, kuten esimerkiksi koiranäyttelyitä. Toisin sanoen, mitä enemmän rapsuttavia ihmiskäsiä, sen parempi.

Ruotsissa on säädetty laki, jonka mukaisesti koira ei saa olla yksin yli 6h/päivässä. Tätä lakia yksin elävien ja työssä käyvien ihmisten on mahdotonta noudattaa. Itse sovellan lakia siten, että Tosca ei olisi viikossa yksin yli 40h. Jos tiedossa on pitkiä työpäiviä, kannattaisi harkita koiran vientiä hoitoon ensisijaisesti omaan sosiaaliseen verkostoon kuuluvalle tutulle ihmiselle.

Ihmiset eivät pidä likaisesta ja huonosti käyttäytyvästä koirasta. Omistajan tulee siis huolehtia siitä, että koira on siisti ja käyttäytyy siististi. Näin se saa osakseen tarvitsemaansa positiivista huomiota.

Muiden koirien, ja erityisesti muiden pienten valkoisten koirien ja lajitovereiden tapaaminen on olennainen osa tasapainoista koiranelämää.

Myös seksielämä ja lisääntyminen ovat luonnollinen osa koiran elinkaarta.

3. Koiran ulkoiluttaminen

Aikuinen koira viedään ulos vähintään kolme kertaa vuorokaudessa: aamulla, iltapäivällä ja illalla. Nuori koira, yksilöstä riippuen alle 2-3 -vuotias viedään ulos neljä kertaa vuorokaudessa. Sisäsiistiksi harjoitteleva pentu kannattaa viedä ulos niin monta kertaa päivässä kuin mahdollista, mutta vähintään 4 tunnin välein päivällä, ja välittömästi silloin kun omistaja herää aamulla.

Sisäsiisteyttä harjoitellessa kannattaa pitää mielessä kaksi asiaa: onko pentu ymmärtänyt, että tarpeet pitää tehdä ulos, ja kuinka pitkään se pystyy pidättämään tarpeitaan. Jos pentu on ymmärtänyt ulkoilun tarkoituksen, on sisäsiisteyskasvatus menossa oikeaan suuntaan. Nuoren koiran, saatikka alle puolivuotiaan pennun pidätyskyky on kuitenkin heikko. Tästä syystä tarpeet tulevat sisälle, vaikka pentu olisi ymmärtänyt ulkoilun merkityksen. Samoin metabolismi on vilkkaampi kuin aikuisen koiran, ja nuori koira on käytännöllisesti liikkeessä koko ajan ollessaan hereillä. Nämä luonnollisesti lisäävät pissaamisen ja ulostamisen tarvetta, joka kyllä vähenee koiran varttuessa.

Kääpiökoiran voi opettaa tekemään tarpeensa myös sisälle, sanomalehden tai muulle pissa-alustalle, esim Tena-sängynsuojan päälle vaikka kylpyhuoneeseen. Taito on hyödyllinen varsinkin silloin kun koira joutuu viettämään yksin kotona pitkää päivää. Jotta erityisesti vieraissa vältyttäisiin hämmentäviltä erehdyksiltä, itse en kuitenkaan lähtisi kouluttamaan koiraa tekemään tarpeensa kylpyhuoneeseen, ennen kuin se on oppinut luotettavasti tekemään ne ulos. Lisäksi kannattaa muistaa, että liikunnan lisäksi ulkoilu on koiralle myös sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tuttuja ja tuntemattomia sekä tarkistetaan naapuriston koirien jättämät tuoreimmat merkit ja jätetään omat postaukset.

Jos uroskoiralla on valitettavana taipumuksena ”merkkailla” sisällä kylään mentäessä, voi koiralle laittaa housut jalkaan. Niitä saa eläinkaupoista.

Nuoren ja aikuisen koiran tarpeiden tekemisen tarve riippuu niiden liikkumisen määrästä. Jos koira on yksin kotona päivän, se todennäköisesti nukkuu. Näin ollen sillä ei ole tarvetta tehdä myöskään tarpeitaan. Tästä syystä koiria voidaan esimerkiksi kuljettaa lentokoneessa mantereelta toiselle.

Koiran liikunnan tarve on yksilökohtaista. Esimerkiksi vanhempi koirani Fanttu ei pitänyt ulkoilusta, ja sille riitti muutaman korttelin kiertäminen päivässä. Jos se ymmärsi, että olemme ulkoilun sijasta menossa kylään tai vaihtoehtoisesti kylästä kotiin, ei 5 kilometrin kävelylenkki ollut ongelma. Tosca taas on suuri lenkkeilijä, joka haaveilee iltakävelystä Porvooseen asti.

Huolimatta ohuesta turkistaan bolognese näyttää kestävän kylmää ja pakkasta kohtalaisen hyvin. Esimerkiksi -20C pakkasella tehtyään tarpeensa korttelin pituisella lenkillä, koirat saattavat vielä haluta sisäpihalle juoksentelemaan. Mitään pidempiä lenkkejä en alle -15C pakkasella tekisi, sillä tassut, korvat tai häntä voivat paleltua. Lyhyempiä ulkoiluja varten voi koiralle hankkia talvitakin tai -manttelin. Lisäksi pakkasella kannattaa varoa metallipintoja (rännejä jne.). Eräältä helsinkiläiskoiralta oli yhtenä talvena jäänyt nenä kiinni rautaiseen kaivonkanteen.

Taluttimiksi kannattaa valita mahdollisimman vähän takuttava, pehmeä ja leveä (nahkainen) panta ja  kevyt nailoninen remmi. Nahkainen remmi tarttuu kiinni koiran turkkiin, kiusaa koiraa ja kuluttaa turkkia. Jos koira on kova lenkkeilijä, saattaa valjaiden käyttö pidemmillä lenkeillä olla vilkkaille tai rajukäytöksisille, hihnassa kiskoville koiralle perusteltua. Koska sekä pannat että varsinkin valjaat (kuten myös erilaiset kurapuvut ja talvitakit) takuttavat turkkia, tulisi ne ottaa aina pois sisätiloissa. Talvella heijastava remmi ja huomiovalo ovat välttämättömät, jotta pieni koira näkyy liikenteessä.

4. Koira ja ympäristö

Koira ei saa aiheuttaa häiriötä naapureille. Omistajan tulee huolehtia siitä, että koira ei hauku sopimattomasti saatikka ulvo (kerrostalo)asunnossa. Tutuille naapureille kannattaisi kertoa, että taloon on muuttanut koira, ja pyytää heitä huomauttamaan, jos koira pitää liikaa meteliä. Bolognese on nk. hälyttävä koira. Sille rotutyypillistä käyttäytymistä on varoittaa lähipiiriä oudoista äänistä ja mahdollisista vieraista ihmisistä haukkumalla. Jos koira haukkuu liikaa, on sitä kasvatettava taloyhtiön sääntöjä kunnioittavaksi. Kasvatuksessa ei missään tapauksessa saa turvautua erilaisiin haukunestäjiin, kuten sitruunapantoihin tai ultraäänilaitteisiin. Nämä ovat erittäin tuhoisia koiran mielelle. Sen sijaan koira tutustutetaan kärsivällisesti ympäristöönsä ja totutetaan erilaisiin ääniin.

Koira ei liioin saa sotkea ympäristöään. Omistaja korjaa koiran jätökset ja pitää huolen siitä, että koira ei virtsaa kadulle ja että varsinkaan uroskoirat eivät jätä virtsamerkkejä sopimattomiin paikkoihin. Kun huomaan unohtaneeni kakkapussit kotiin, olen usein kysynyt vastaantulijoilta paperinenäliinaa ulosteiden korjaamiseksi. Onhan kaikkien edun mukaista, että ulosteet viedään kadulta roskiin.

 

5. Koiran ruokinta

Koiralla täytyy aina olla saatavilla raikasta vettä. Muutoin on koiran ruokinnasta yhtä monta mielipidettä kuin on omistajaakin. Lisäksi jokainen koira on yksilöllinen, myös mitä tulee sopivaan ruokavalioon. Eläinlääkärit ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että koira tarvitsee rasvaa, proteiinia (valkuaisaineita), eri rasvahappoja, vitamiineja ja hivenaineita. Toisin kuin kissa, koira voi hyödyntää myös hiilihydraatteja, mutta se ei tarvitse niitä. Koiran ruokavalio voi koostua valmiista, teollisesta koiranruoasta (märkäruoka ja / tai nappula), kotiruoasta tai nk. barf-ruoasta (raakaruoasta). Koska koira ei välttämättä saa tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita koti- tai barf-ruoasta, suosittelisin ruokinnan perustaksi laadukkaita, turkkirodulle tarkoitettuja nappuloita, joissa on usein maininta “skin and coat”. Itse olen käyttän Golden Eagle-tuotteita: Puppy formulaa pennuille ja lohta, Nutrima Skin+:aa, Brit skin and coat ja Purinan Dermatosis-nappuloita, jota eräs eläinlääkäri suositteli turkkikoirille. Täydennän nappuloita tilanteen mukaan sopivalla kotiruoalla (lohen pyrstö ja nahka, perunamuusi, Pirkka naturel kanasiivut, jne.) ja joskus märkäruoalla – muun muassa silloin kun koira vaikuttaa turhan hoikalta tai muuten vaan palkitakseni sitä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että noin 80 % koiran ruoasta on hyvä koostua nappuloista, 20 % lihasta, märkäruoasta ja satunnaisesti kotiruoasta.

Eläintarvikeliikkeistä saatavat ruoat ovat laadukkaampia kuin markettien hyllyltä löytyvät. Koiranruokaa valittaessa kannattaa katsoa, mitä se sisältää. Mitä enemmän ruoassa on lihaa tai kalaa, sitä laadukkaampaa se on. Penturuoka poikkeaa pääsääntöisesti aikuisen koiran ruoasta siten, että se on ravintopitoisempaa. Penturuokinnasta siirrytään aikuisen koiran ruokintaan pakkausten ohjeiden mukaan ja varsinkin silloin, kun näyttää siltä että koira alkaa lihoamaan liian ravintorikkaasta penturuoasta. Vastaavasti, jos koira on hoikka saatikka laiha, voisi harkita penturuoan antamista.

Huom! Jos koira saa liian hyvää muuta ruokaa, niin todennäköisesti nappulat eivät enää maistu.

Koira tarvitsee rasvahappoja, myös turkin vuoksi. Rypsiöljy on hyvä ravintolisä, jota voi antaa koiralle lusikalla tai muun kostean ruoan seassa. Öljyn kanssa täytyy olla tarkka, jotta koira ei pääse lihoamaan.

Koira ei saa olla liian lihava, muttei myöskään sairaalloisen laiha. Kylkiluut pitäisi tuntua, mutta ne eivät saisi törröttää. Tilannetta korjataan säännöstelemällä ruoka-annosten ja ruoan rasvapitoisuuden määrää.

Koiran ulosteet eivät saa olla liian löysiä mutteivät myöskään liian kovia. Tämäkin tilanne on korjattava ruokavaliota muuttamalla.

Säännölliset ruoka-ajat auttavat kontrolloimaan tarpeiden tekemistä erityisesti nuoren koiran ja pennun ollessa kysymyksessä. Koirillani ei ole ollut paino- eikä sisäsiisteysongelmia, ja siksi niillä on aina saatavilla kupissa nappulaa (nk vapaa nappula).

Koiralle sopivia muita ruoka-aineita ovat mm:

1. Kaikki kalat nahkoineen, erityisesti rasvaiset kalat, joissa on runsaasti tärkeitä rasvahappoja, kuten lohi ja nieriä. Järvikaloissa on loisia, ja ne tulee kypsentää niin koiralle kuin ihmisellekin. Merikaloja voi tarjota myös raakana.
2. Liha (erityisesti kevyesti pannussa kypsennetty jauheliha ja vatsaystävällisin kananliha, esim. Pirkka naturel-kanasuikaleet), (sisä)elimet (esim. kieli, kanan kivipiira ja sydämet, maksa, munuaiset, vatsalaukku, jne.) kohtuudella. Lampaanlihan jatkuva syöminen aiheuttaa eräiden mielestä turkin kellastumista. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita.

Koiralle myrkyllisiä tai muuten haitallisia ovat ainakin:

1. nikotiini
2. ksylitoli
3. ihmisen suklaa
4. alkoholi
5. useat huonekasvit, kuten myrkyllinen joulutähti
6. ehkä myös avokado

Ylipäätään koiralle ei saa antaa liian suolaista tai mausteista ruokaa. Pidemmän päälle kaikki ihmisille tarkoitetut einekset eivät ole sopivaa ruokaa koiralle. Tosin nakki silloin tai tällöin ei tapa.

Vehnää ei pidetä sopivana koiralle, eli ruokaa ostettaessa kannattaisi tarkistaa, onko siinä vehnää. Joidenkin mielestä vehnä aiheuttaa silmävuotoa.

Kypsennettyjä luita ei saa antaa koiralle, sillä luut voivat pirstoutua vatsassa ja aiheuttaa suoliston repeytymiä. Erityisen vaarallisia ovat pienet kypsennetyt kanan luut.

6. Madotus ja punkit

Koiran ruokavaliosta ja elintavoista riippuen koira madotetaan 1-4 kertaa vuodessa. Itse madotan Toscan n. 2 kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Keski-Euroopassa suositellaan koiran madottamista kuukausittain. Liiallinen madottaminen saattaa kuitenkin heikentää madotuslääkkeen vaikutusta. Madottamista miettiessä, kannattaa ottaa huomioon, syökö koira raakaa lihaa, riistaa ja raakoja sisäelimiä. Myös muiden koirien ulosteista ja kadulla olevista jätteistä koira saattaa saada loisia. Madotuslääkkeitä saa apteekista. Madotussuositukset muuttuvat jatkuvasti, ja tuoreimpia suosituksia kannattaa kysyä eläinlääkäriltä.

Kesäksi maalla/luonnossa/nurmikolla liikkuvalle koiralle on ehdottoman välttämätöntä laittaa punkkisuoja. Suomessa olen kuullut asiasta ristiriitaisia kommentteja, ja kaikki eivät käytä mitään punkkisuojaa niiden sivuhaittojen vuoksi. Eräät pitävät suun kautta nautittavia punkkikarkotteita jopa vaarallisina myrkkyinä, ja useat muutkin karkotteet ovat aiheuttaneet allergisia reaktioita. Punkkikarkotteita on nieltävinä tabletteina, selkään laitettavina tippoina, turkkiin suihkutettavina nesteinä sekä punkkipantoina. Itse olen käyttänyt apteekista saatavaa punkkipantaa Toscalle, joka rakastaa nurmikkoa. Fannille en laittanut mitään, mutta Fanni ei juurikaan oleskellut luonnossa, vaan oli 100 % asfalttiprinsessa. Ottaen huomioon punkkien aiheuttamat taudit, suosittelen jotain punkkikarkotetta koiralle kesäksi, ainakin jos on tarkoitus oleskella luonnossa. Yksi Fannin pennuista kuoli kesällä 2024 kuuden ja puolen vuoden ikäisenä borrelioosin aiheuttamaan munuaistulehdukseen.

7. Silmät

Bolognese-koiran silmät ovat ohuen ja pitkän karvan ympäröimät. Karvat menevät silmiin ja ärsyttävät niitä aiheuttaen rähmimistä ja silmävuotoa. Tästä syystä silmät ja silmänalukset puhdistetaan miltei päivittäin. Puhdistukseen voi käyttää pyyhkeen kulmaa tai vanulappuja (ei siis vanua, josta lähtee nöyhtää), jotka kostutetaan 3% boorihappoon, tai vedellä laimennettuun boorihappoon tai pelkkään veteen. Boorihapon lisäksi silmien puhdistamiseen voi käyttää erilaisia koiran silmän puhdistamiseen tarkoitettuja nesteitä tai apteekissa myytävää ruusuvettä. Suomessa myytävä boorihappo, n. 20€/20ml on kohtuuttoman kallis; Italiassa saa 1 litran boorihappoa 1,5€ hintaan!

Valkoisen koiran silmävuoto eli epifora (eng. epiphora) on yleinen ongelma. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että silmistä valuu nestettä, joka värjää silmänaluset ja pahimmassa tapauksessa koko kuonon punaiseksi. Ongelma ei ole pelkästään kosmeettinen, sillä kostea naama luo otollisen kasvualustan eri mikrobeille. Epiforan syystä ei ole varmaa tietoa. Se voi johtua ravinnosta, veden laadusta tai hormoneista. Fannilla oli erittäin paha epifora reilun vuoden ikään asti, ja Toscalla samanikäisenä lievä epifora. Toscan epifora katosi ilman mitään hoitoa, en tiedä, vaikuttiko ruokavalio siihen.

Vielä muutama vuosi sitten markkinoilla oli ainetta nimeltään Angels’ Eyes, jolla epifora saatiin loppumaan – ainakin Fantulta. Käyttämäni Angels’ Eyes sisälsi kanan maksaa ja tylosiini-antibioottia tartraattina. Nykyään Angels’ Eyes -tuotteessa ei ole enää tylosiinia, eikä se Maria Luisa Friggin mielestä ole yhtä tehokasta. Jos koiralle tulee paha epifora, voisi eläinlääkäriltä pyytää tylosiini-reseptiä ja/tai yksinkertaistaa ruokavaliota. Suomessa tätä antibioottia käytetään mm. koiran kroonisen ripulin hoitoon, mutta kaiken ymmärryksen mukaan epiforan hoitoon tarvittava määrä on huomattavasti pienempi. Lääkityksen lisäksi vuotoa voi peittää ja kuivata perunajauholla sekä eläintarvikeliikkeistä saatavilla peitevoiteilla. Nämä konstit eivät kuitenkaan lopeta vuotoa, joka vaikuttaisi tulehdukselliselta sairaudelta – eikä rakenteelliselta vialta, kuten wikipedian englanninkielinen artikkeli antaa ymmärtää.

8. Korvat

Bolognesella on luppakorvat. Tämä tarkoittaa sitä, että korviin kertyy helposti likaa, ja jos niitä ei puhdista, ne saattavat tulehtua. Korvakäytävät on pidettävä puhtaina. Tähän riittää pääsääntöisesti se, että käytävissä olevat karvat (nöyhtä) nypitään sormin tai pinsettejä käyttäen mahdollisuuksien mukaan pois. Paksumpia karvoja voi leikata. Kuumina hellekesinä kannattaa myös korvien sisäpinnoista nyppiä karvoja pois.

9. Hampaat

Koiran hamapaistosta tulee pitää huolta, jotta vältytään ientulehduksilta ja hampaiden irtoamiselta. Hampaita kannattaa harjata säännöllisesti – vaikkei ehkä ihan päivittäin. Hyvällä hammasharjalla voidaan poistaa myös jo syntyneitä tummentumia ja hammaskiveä. Lisäksi koiralle kannattaa antaa suun terveyttä ja hampaiden puhtautta edistäviä purupaloja. Itse olen käyttänyt Aptuksen Bucadog-nimisiä paloja, joita saa eläintarvikeliikkeistä ja apteekeista, ja Pedigreen Dentasticksejä, joita koirani rakastavat. Myös nappuloiden syönti ja muut puruluut edistävät hampaiden terveyttä. Koiran hampaissa olevia tummentumia voi yrittää raaputtaa pois kynnellä tai tarkoitukseen suunnitellulla hammasraaputtimella. Koiran haiseva hengitys on merkki hammaskivestä. Tavallisesti n. 5 vuoden ikäiseltä koiralta hammaslääkäri joutuu viimeistään poistamaan hammaskiven, mikä tapahtuu nukutuksessa.

Puruluita valitessani suosin eläinperäisiä tuotteita: luita, bullstickia, possunkoirvia, siansaparoita ja esim. savunilkkoja. Vielä 1900-luvun alussa nämä tuotteet olivat ihmisten ravintoa. Näissä kaikissa on koiralle terveellisiä ja välttämättömiä rasvoja ja proteiinia. Sonnin suti on sikäli turvallisin, että toisin kuin possunkorva, sitä koiran on vaikea syödä.

10. Kynnet ja tassut

Bolognesen etutassujen kannuskynnet tulee leikata säännöllisesti n. 1-2 kuukauden välein. Jos ne pääsevät kasvamaan liian pitkiksi, ne ryhtyvät painamaan koiran jalkaa ja voivat rikkoa ihon, tai jopa kasvaa sisään jalkaan. Muut kynnet saattavat kulua itsestään kovilla pinnoilla (asfaltti ja kivetys) käveltäessä niin, ettei niitä tarvitse leikata. Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi, ne voivat haitata koiran kävelyä, eli kynsien pituudesta on huolehdittava. Koiran kynsiä leikattaessa tulee olla varovainen, jotta kynsiä ei leikata liian lyhyiksi. Kynnen sisällä olevassa ytimessä on verisuonia ja hermoja. Kynnet leikataan eläinten kynsisaksilla. Pienelle koiralle, kuten bologneselle, mielestäni parhaat ovat kissoille ja jyrsijöille tarkoitetut pienet kynsisakset.

Varpaiden välissä, tassun pohjassa olevat karvat leikataan. Leikkaamattomiin karvoihin tarttuu lunta ja roskia, mikä vaikeuttaa koiran liikkumista. Liian pitkät karvat myös peittävät anturat, ja koira voi liukastella kivipinnoilla. Karvat leikataan varovasti tassun pinnalta. Niitä ei saa ryhtyä kaivamaan varpaiden välistä, jolloin on vaarana leikata varpaiden välissä olevia jänteitä! Suomen oloissa, syksyllä, talvella ja keväällä, tassut saattavat kovalla lenkkeilijällä kuivua, jolloin niitä pitää rasvata. Rasvaa voi kysyä apteekista ja eläintarvikeliikkeistä. Talvella teille levitettävä sepeli tai suola voi olla koiralle kivulias. Pitkiä lenkkejä talvisin tehtäessä kannattaisi harkita tossujen käyttöä. Tossujen pitäisi olla mahdollisimman ohutpohjaiset, jotta koiran anturat tuntevat maan pinnan. Itse käytän Pawz suojatossuja koiralle kokoa XS. 

11. Turkin hoito

Koiralle annettavan rakkauden, sen kaikkinaisen hyvinvoinnin ja terveyden hoitamisen lisäksi myös bolognesen turkki tarvitsee hoitoa. Jos koirasi on esteettisesti epätäydellinen kotikoira eikä turkin hoitaminen kiinnosta, voi turkin leikata lyhyeksi: koira on silti viehättävän näköinen. Jos taas turkki on pitkä ja varsinkin jos koiraa käytetään näyttelyissä, voi turkin hoitamiseen upottaa loputtomasti niin rahaa kuin aikaakin sitä ”täydellistä lopputulosta” tavoiteltaessa. Pitkän turkin kampaaminen takuttomaksi on kuitenkin välttämätöntä, sillä muuten turkki ”huopaantuu” ehkäisten lopulta ihoa hengittämästä ja muodostuen terveydelliseksi vaaratekijäksi.

Bolognesen turkin hoito on haastavinta koiran ensimmäisen elinvuoden aikana, kun pentukarva vaihtuu aikuisen koiran karvaan. Kun koiran turkki takkuuntuu pahasti, voi sitä selvittää osissa, esimerkiksi ottamalla päivän urakaksi toisen takajalan sen sijaan, että yrittäisi selvittää koko turkin kerralla. Aikuisen koiran turkki on huomattavasti helppohoitoisempi.

Pentukoira tulee totuttaa välittömästi turkin kampaamiseen, pesuun ja kuivaamiseen käsittelemällä sitä säännöllisesti ja kampaamalla sitä päivittäin esimerkiksi tassujen pesun yhteydessä. Aikuisen, yli vuoden ikäisen koiran pitkää turkkia kammataan ja harjataan säännöllisesti, noin kerran viikossa. Karva ei sinänsä mene takkuun, vaan turkissa olevat takut ovat kuollutta karvaa, joka poistetaan harjaamalla, karstaamalla ja kampaamalla – hätätapauksessa leikkaamalla, varsinkin sellaisista kohdista, joista saksen jäljet eivät näy. Itse käyn koiran turkin läpi ensin pitkäpiikkisellä koiran harjalla, jotta saan osan kuolleista karvoista pois. Tämän jälkeen karstaan ja kampaan koiran takajaloista, alhaalta ylös edeten viiksiin asti. Turkki kammataan karvojen juuresta, koiran ihosta lähtien myötäkarvaan varovasti vetäen latvaan asti; tavallisesti takut tulevat juuri karvan tyveen. Turkkia harjatessa kannattaa ehdottomasti käyttää kampausnestettä, jotta turkki ei vaurioituisi. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Plush Puppyn O.M.G Multipurpose Grooming Spray, Ready to Use. Lisäksi kampausnesteet puhdistavat turkkia. Takkuja voi myös yrittää poistaa kamman kärjellä.

Vaikka koira kammataan takuttomaksi, tulisi kuitenkin varoa, etteivät karvat katkea ja varsinkin ettei kampa/harja raavi ihoa. Toisin kuin ihmisen pää, koiran selkä, kyljet, rinta, vatsa ja päälaki ovat lähes tunnotonta aluetta, eli kampaaminen ei satu. Sen sijaan tassujen päällinen, polvet, kuono ja korvien taustat ovat herkkää aluetta.

Koiran turkin kampaamiseen tarvitaan:

• kampa
• harja
• kampausnestettä
• nk ”iso villakoirakampa”: tällä takkuja on helppo käsitellä ja tällä olisi myös tarkoitus hieman kammata pesun jälkeen vielä märkää turkkia ennen sen kuivaamista/kuivumista, jotta kiharat tulisivat paremmin esille
• asianmukaiset sakset turkin siistimistä varten. Huom! Koiran turkin hoitoon tarkoitetut sakset poikkeavat talous-Fiskarseista eritysesti siten, että niiden terät ovat sahalaitaiset, ja ne ovat laadullisestikin korkeatasoisemmat

Kampoja ja harjoja valitessa kannattaa ottaa sellaiset, jotka parhaiten sopivat omaan käteen. Fantun kasvattaja Maria Luisa Friggi suosittelee karstan käyttämistä varoen, sillä se katkoo karvaa. Sen sijaan Toscan kasvattaja Annalisa Ares Agostini käyttää pääsääntöisesti karstaa.

Niin lyhyessä kuin pitkässäkin turkissa oleva koira tarvitsee pesua. Periaatteessa koira pestään aina silloin, kun se on likainen. Käytännössä tämä tarkoittaa n. 2 viikon – 1 kk välein asuinpaikasta riippuen. Näyttelykoiran turkkia pestään usein. Liiallinen pesu vahvoilla aineilla voi kuitenkin turmella turkin; samalla tavalla turkki voi mennä pilalle, jos sitä pestään liian harvoin. Varsinkin keskikaupungilla saasteet ovat vahingollisia turkille, eli koira pestään useammin kuin mikä maaseudun rauhassa on tarpeellista. Jos koira näyttää likaiselta, saattaa myös pelkkä kampaaminen riittää, koska kampaamalla likaiset ja kuolleet karvat saadaan turkista pois. Lisäksi bolognesen turkki hylkii likaa – ja usein myös vettä.

Ennen pesua koira periaatteessa kammataan takuttomaksi. Seuraavaksi se kastellaan hännästä kirsuun, vatsanalusta ja kainaloita unohtamatta. Kaikki shampoot kannattaa laimentaa runsaaseen veteen (1/8, –  1/12), ja jos näyttää siltä, että turkki ei puhdistu, voi sen pestä uudestaan. Erityisesti likaisiin tassuihin voi käyttää myös laimentamatonta shampoota. Shampoo huuhdellaan aina huolellisesti pois. Puhtaaseen (ja märkään) turkkiin levitetään hoitoaine, jonka olisi hyvä saada vaikuttaa ainakin muutaman minuutin – turkista ja hoitoaineesta riippuen. Jos koiran turkki on kuiva, huuhtelen hoitoaineen pois suurpiirteisesti ja jätän sitä turkkiin. En käytä hoitoainetta päähän enkä naamaan, koska hoitoaine voi tehdä pään karvat turhan raskaiksi. Tästä syystä kastelen ja pesen pään seudun vasta sen jälkeen, kun olen levittänyt hoitoaineen muualle turkkiin. Tällä tavalla hoitoaine saa vaikuttaa pidempään. Lopuksi huuhtelen koko koiran.

Jokaisen koiran turkki on yhtä yksilöllinen kuten ihmisen hiukset. Shampoot ja hoitoaineet valitaan luonnollisesti turkin mukaan. Hyödyllinen kaikille valkoisen koiran omistajille on nk. ”sininen shampoo”, joka korostaa turkin valkoista väriä värjäämättä turkkia.

Kuivashampoiden käyttöä tulee varoa, koska ne kuivattavat turkkia. Kuivashampoo kuonon ja peräpään pikapesussa on kuitenkin käytännöllinen. Sen sijaan perunajauhoa voi käyttää sekä koko koiran pesuun että kosteisiin tahroihin, kuten esimerkiksi silmien alusiin. Perunajauhoa levitetään kostealle alueelle niin paljon, että se imee kaiken kosteuden itseensä ja alue ja jauho tulee kuivaksi. Tämän jälkeen kuiva jauho harjataan tai kammataan pois turkista.

Bolognese-koiran shampoita ja hoitoaineita valittaessa suosittelisin kysymään neuvoa asiantuntevalta myyjältä. Tuotteita on runsaasti, ja niiden saatavuus vaihtelee myös maailmanpoliittisen tilanteen mukaan. Muun muassa verkkokauppa Ropilla on kätevä chatti, jossa myymälä opastaa ostajaa uusien tuotteiden viidakossa. Muita hyviä verkkokauppoja ovat mm Findogs, Peten koiratarvike ja Musti ja Mirri.

Tarvittaessa pesun jälkeen turkki kuivataan hiustenkuivaajalla vastapäivään ja alhaalta ylöspäin. Täten saadaan turkista kuohkeampi. Koska hiustenkuivaaja kuivattaa turkkia, itse kuivaan koiran turkin kuivaajalla vain näyttelypesun jälkeen ja näyttelyä varten. Muutoin annan turkin kuivua vapaasti. Pesun jälkeen turkkia ei kammata, jotta kiharat eivät aukeaisi. Turkin kiharoitumiseen menee noin 1-2 päivää pesun jälkeen koirasta ja hoitoaineesta/shampoosta riippuen. Tällöin sitä voi kohentaa kevyesti harjalla.

Bolognesen turkinhoidossa tavoitellaan ”luonnollista” ulkonäköä, ja turkkia siis ei sananmukaisesti trimmata. Saksia saa käyttää mm. kuivien latvojen tasoittamiseen, liian pitkien rinta-, vatsa tai peräpään karvojen leikkaamiseen, mutta saksen jäljet eivät saisi näkyä turkissa. Koska bolognese on vielä harvinainen rotu Suomessa, eivät kaikki trimmaajat osaa / tiedä miten turkki pestään ja kuivataan. Koiraa siis ei kannata viedä kenelle tahansa pestäväksi. Lisäksi herättää epäluuloja, jos koiran omistaja ei saa olla läsnä trimmauksessa. En siis jättäisi omaa koiraani kenenkään trimmattavaksi, jos en saa itse olla paikalla.

12. Koirajärjestöjä

Jäsenyys eri järjestöissä on vapaaehtoista. Kennelliitto on koirien kattojärjestö ja ainoa elin Suomessa, joka edes jollakin tavalla yrittää kontrolloida alati paisuvaa koiramaailmaa.

Bolognese ry on bolognese-rodun oma järjestö, joka järjestää erilaista toimintaa.

Suomen kääpiökoirat ry (SKKY) on kaikkien kääpiökoirien kattojärjestö Suomessa. Sen tehtävänä on koordinoida eri kääpiökoirarotujen kasvatustoimintaa, muun muassa hyväksymällä ja hylkäämällä eri rotujen jalostuksen tavoiteohjelmat. SKKY:n näkyvin toimintamuoto on jokavuotiset kääpiökoiranäyttelyt Helsingin Kaivopuistossa.

Rodun italialainen järjestö on Club del bolognese e del maltese.

Facebookissa ovat omat sivustot seuraavilla järjestöillä: Suomen bologneset, Bolognese ry, SKKY ja Club del bolognese e del maltese.

Lisäksi sivuilta koirat.com löytyy erilaista tietoa koskien muun muassa koiraharrastuksia.

13. Koiravakuutus

Eri vakuutusyhtiöt tarjoavat erityyppisiä lemmikkieläinvakuutuksia. Näihin tarjouksiin sekä oman kotivakuutuksen ehtoihin kannattaa tutustua ja miettiä niiden hyödyllisyyttä.

14. Koiraharrastukset

Bolognesen kanssa voi harrastaa mm. agilityä ja koiratanssia. Lähtökohtaisesti bolognese on myös oiva kaveri- tai esimerkiksi lukukoira.

Tottelevaisuuskoulutus on hyödyksi ja kaupungissa asuville välttämätöntä, jotta irti päässyt koira saadaan pysähtymään ennen kuin se säntää ajokaistalle. Huolimatta useista TOKO ja Ralli-toko kursseista Fanttu ei lopulta ollutkaan TOKO-lupaus. Koira totteli silloin kuin koki tottelevaisuuden hyödylliseksi, esimerkiksi mitä tulee palkitsemisnameihin. Kadulla sain sen kuitenkin tarvittaessa pysähtymään. Tosca sen sijaan on selvästi tottelevaisempi, vaikka emme ole käyneet mitään tottelevaisuuskurssia.

Sikäli kun koiran ulkomuoto sallii, suosittelen vilpittömästi näyttelyissä käyntiä. Siellä koira tapaa lajitovereitaan, ja kehässä esiintyminen edellyttää koiran hallintaa ja hyvää koirasuhdetta. Lisäksi näyttelyihin valmistautuminen on parasta mahdollista koulutusta koiran turkin hoitamiseksi.

15. Rottakoira

Bolognese polveutuu antiikin aikana eläneestä valkoisesta koirasta, joka Välimeren satamissa jahtasi rottia ja muita jyrsijöitä. Siis siitä koirasta, mitä Aristoteles kutsui nimellä ”melitense”. Bolognesen alkukantainen käyttäytyminen ja saalistusvietti tulevat ilmi tavasta, jolla koira kohtelee pehmolelujaan: se ravistaa niiltä niskan poikki ja sen jälkeen raatelee ne. Samalla alkukantaisella tavalla Fanttu kohteli muun muassa possunkorvia: niitä kuljetettiin edestakaisin, ne kätkettiin sohvaan ja niitä vahdittiin lattialla ennen kuin ne lopullisesti rouskutettiin armottomasti – tavallisesti sängyssä. Vaikka siis bolognese näyttää pehmolelulta, se ei ole ”karannut Stockan leluosastolta”, kuten eräät naapurit ovat erheellisesti todenneet. Muuan bolognese-koira Espoossa tuli kerran pihasta sisään suussaan päätä vailla oleva city-kani. Vaikka tarina ei kerro, oliko koira saalistanut ja tappanut kanin, on tapahtuma kuitenkin osoitus siitä, että bolognese on Koira isolla K-kirjamella. Se ei myöskään ole ihmisen korvike tai vastine tai hassusti puettava ihmisen irvikuva. Koira on eläin, jolla on oikeus olla eläin: noudattaa lajityypillistä käyttäytymistä ja viettejään – ainakin yhteiskunnan sallimissa rajoissa.